Iloa ja väriä elämään antaa myös kotiinjätetty kasvatti Lysti. ( Nastasti NJ Simppeli) Viikarille toisinaan oppi tarttuu hyvin mutta välillä ei ehkä niinkään. Ehdottomasti haasteellisin sekä ovelin koiran pirulainen jota olen koskaan kouluttanut. Lukee minua kuin avointa kirjaa ja osaa käyttää tilaisuudet hyödykseen. On esittänyt monipuolisuuttaan niin linnuilla, kauriilla, rusakoilla sekä supilla, kaksi näistä ei ehkä olisi niin välttämätöntä. Rusakkoajo sai aikaiseksi sydämentykytystä ja muutaman ristinmerkin, hengenlähtö oli ehkä turhankin lähellä. Tilanteita tulee nopeaan, eipä olisi aavistanut että tyhjä pelto sisältää rusakon joka epäloogisesti juoksee suoraan kohti ja johdattaa pennun maantielle. Sopivasti sotkeutui omaan takkiinsa ennen asfalttia ja näin ollen auto kerkesi menemään ohitse. Meinasin oksentaa kauhusta ja neuvonpito ajon aloituspaikalla tuli suoraan sydämestä. Peittelin pennun takilla ja jatkoin matkaa, enkä noteerannut millään lailla koko iltana. Todennäköisesti ei oppinut yhtään mitään, mutta toivottavasti minä opin sitäkin enemmän.
Tokoilua ollaan puuhasteltu häiriössä ja ilman, edistystä tapahtuu kokoajan. Käskysanoja olen pikkuhiljaa ottanut mukaan, tähän mennessä tarjoamisen kautta palkitsen oikeista liikeradoista käsimerkeillä (makkaralla) auttaen. Noudon pilkoin neljään osaan (pito, isku, vauhti, luovutus) ja vahvistelen edelleen erikseen vaikka periaatteessa osaisi tehdä kokonaisenakin. Istumista, maahanmenoa, paikalla pysymistä, perusasentoa, luoksetuloa, ruutua, täppäriä, tolpankiertoa sekä kaukokäskyjä harjoitellaan pikkuhetki päivittäin naksua hyväksikäyttäen ja käsimerkkejä samalla häivyttäen. Pitäisi lukea uudet tokosäännöt niin tietäisi mitä kaikkea tulisi vielä opettaa. Perushallinta puuttuu suurimmaksi osaksi kokonaan ja välillä on parempi katsoa toisaalle ilman suurempaa verenpaineen nousua. Nasta on hyvä esimerkki siinä, ettei sukutaulullisesti hyvää koiraa pysty pilaamaan vaikka ohjaajalta suunnitelmallisuus metsästyskoulutuksesta puuttuisikin. Seisojalta löytyy valmiiksi luontainen linnunlöytämiskyky ja oppii seisomaan ne oikealta etäisyydeltä sitten kun ovat siihen valmiita ja riistalle heränneitä. Verenperintönä tulee nämä ominaisuudet, tiedotus löytyy vakiona jos sitä muistaa vaalia sekä vahvistaa.
Pääkylmänä vuoteen 2016, olkoon se meille armollinen ja tehkööt se meistä parempia ihmisiä sekä koiranohjaajia! Hyvää uuttavuotta!
Kiitos näistä teksteistä. Näitä lukee aloitteleva karkkarin omistaja. Pidän erityisesti siitä että kerrot myös haasteista, ei pelkkää hehkutusta onnistumisista. Virheistä oppii nopeimmin :) Paljon vinkkejä ja jotenkin rauhoittumista asioiden äärelle olen saanut kirjoituksistasi. Kiitos! Unna
VastaaPoistaKiitos sanoistasi, mukava kuulla että on ollut apua! Omaa mieltä rauhoittaa se että näin pentujen kolmeviikkoisesta asti harjoittelevan riistatöitä ensin toisillaan, sitten kärpäsillä ja lopuksi pääsivät linnuille. Kaikki seisoivat ja rauhoittuivat kyyhkyille eikä kukaan mennyt edes perään. Taidot ovat kovalevyllä tallella vaikka muutama muu yksikkö reistailisi tässä matkanvarrella:) Onnea tulevaan!
VastaaPoistaKiitos sanoistasi, mukava kuulla että on ollut apua! Omaa mieltä rauhoittaa se että näin pentujen kolmeviikkoisesta asti harjoittelevan riistatöitä ensin toisillaan, sitten kärpäsillä ja lopuksi pääsivät linnuille. Kaikki seisoivat ja rauhoittuivat kyyhkyille eikä kukaan mennyt edes perään. Taidot ovat kovalevyllä tallella vaikka muutama muu yksikkö reistailisi tässä matkanvarrella:) Onnea tulevaan!
VastaaPoistaKiitos sanoistasi, mukava kuulla että on ollut apua! Omaa mieltä rauhoittaa se että näin pentujen kolmeviikkoisesta asti harjoittelevan riistatöitä ensin toisillaan, sitten kärpäsillä ja lopuksi pääsivät linnuille. Kaikki seisoivat ja rauhoittuivat kyyhkyille eikä kukaan mennyt edes perään. Taidot ovat kovalevyllä tallella vaikka muutama muu yksikkö reistailisi tässä matkanvarrella yhteistyötä rakentaessa:) Onnea tulevaan!
VastaaPoistaKiitos sanoistasi, mukava kuulla että on ollut apua! Omaa mieltä rauhoittaa se että näin pentujen kolmeviikkoisesta asti harjoittelevan riistatöitä ensin toisillaan, sitten kärpäsillä ja lopuksi pääsivät linnuille. Kaikki seisoivat ja rauhoittuivat kyyhkyille eikä kukaan mennyt edes perään. Taidot ovat kovalevyllä tallella vaikka muutama muu yksikkö reistailisi tässä matkanvarrella yhteistyötä rakentaessa:) Onnea tulevaan!
VastaaPoista