Tänään touhuttiin riistan kanssa noutoja, ensimmäinen harjoitus oli huono - Riemu katseli Lassea joka kuvasi vieressä ja riistan nostossa ei ollut kiirettä. Mietin että kulmahampaat puuttuu alhaalta, ylhäältä osittain irti joten palaan asiaan myöhemmin ja lähdin pellolle kuvaamaan lintuja. Riemu päättikin tutustua noutoriistaan omalla-ajalla, hyvin päättäväisesti kantoi ryöväämäänsä saalista ja tuli useamman kerran näyttämään sitä minulle. Ei puhettakaan huonosta otteesta eikä pudottelusta, makupalatkin oli jo syöty joten nekään eivät olleet sotkemassa.
Nasta ja Riemu ovat hyvin samankaltaisia, aamusta iltaan kantavat kaikkea suussaan ja jos niitä patistaa hommiin niin passivoituvat heti. Kaikki lähtee opetusvaiheessa palkkionlaadusta, ei mitään tyhmiä ja aina pitää olla koiraa kekseliäämpi. Tekevät asioita jotka ovat heille kannattavia, pakolla hankala viedä eteenpäin vaikka pitää olla määrätietoinen mitä kouluttaa eikä anna koiran ottaa ohjia.
Tykätään kyllä, tosi kivasti auki ja vastaa harjoitteluun hyvin. Päivittäin tehdään jotain pientä, Lystin kanssa tahti oli kovempi mutta oppikin kaiken paljon nopeammin kun on luonteeltaan terävämpi. Mietin että niin koirissa kun ihmisissä on erilaisia ominaisuuksia, vikoja ei kannata edes kumuloida ongelmaksi vaan keskittyy positiivisiin vahvuuksiin. Ohje on ollut hyvä, en muista että olisin pitkään aikaan törmännyt hankalaan ihmiseen tai koiraan, on vain erilaisia ominaisuuksia joiden kanssa pitää oppia tulemaan toimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti