Tänään nautittiin hangenkantokelistä ja eilisen rusakko ajon vuoksi korvaton ajue vietti vapaapäivää tarhassa. Muistan taas miksen pidä Nastaa ja Lystiä yhtäaikaa irti, vaikka alue oli Lystin osalta mennessä tutkittu niin Nasta löytää kyllä ja kahdestaan ajot tuppaa menemään pitkäksi.
Lähdin siis hiihtämään ilman koiria ja en ollut uskoa silmiäni koska ennen ensimmäistä nousua vastassa oli ukkometso. Sukset ympäri ja koiran hakuun. Luulin että huonosti tulee käymään koska tuulensuuntia en hätäpäissäni kyennyt miettimään. Lysti kiihtyy suksista tosi paljon joten otti reilun etumatkan. Haistoi linnun yli sadastametristä, rauhoittui välittömästi ja kahden pysähdyksen taktiikalla ampumaetäisyydelle ja räväkkä avanssi lintua kohti. Lintu ilmaan, koira istumaan eikä luistanut yhtään perään vaikka oltiin puhtaalla peitteettömällä pellolla vielä alamäkeen. Ykkösen riistatyö nuorelle ensikertalaiselle eikä mitään moitittavaa löytynyt. Koira tiesi minua paremmin kuinka lähelle voi mennä ja liian kaukaa ei lähtenyt käskystä huolimatta purkamaan. Avanssin jälkeen juoksi minua vastaan ja oli selvästi hyvillään kun onnistui näinkin tärkeässä hommassa. Kyllä hymy on herkässä ja tämä on isoin juttu mitä olen tähän mennessä koskaan kokenut. Koira teki minulle työt ja kumpikin näki ensimmäistä kertaa korpimetsien pulskan kuninkaan. Lotto on vetämässä ;)
Lisätään vielä loppuun että Nastasti NJ Simppeli sekä Nastasti NJ Aapeli palkittiin Kymenlaakson kanakoiraseuran Vuoden Nuorina koirina. Jos sisko Sopupeli olisi kilpaan ilmoittautunut niin valtikka kuuluisi Heikille koska Sopu taitaa olla näistä se kaikkein nuorin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti